keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Kouluun pukeutumisesta (paluu arkeen, kyllä vaan)

Niinpä, teistä muista en tiedä, mutta tämä tyttö palasi vastahakoisesti koulun penkille tänä aamuna kello yhdeksän. Aamulla väsytti ihmeen vähän, olin melkein valmistautunut heittämään kylmää vettä päälleni tai kierimään ulkona lumihangessa, jotta heräisin, mutta näitä keinoja ei yllätyksekseni tarvittu. Koulussa luvassa oli "ihanaa" arkista puurtamista mm. historian parissa, mutta onneksi valinnais-kotitalous pelasti päivän.


Ajattelinkin kirjoittaa vähän (tai ehkä vähän enemmänkin, jos sille päälle satun) kouluun pukeutumisesta. Niin tytöt kuin pojatkin uskaltamalla pukeutua omalla tavallaan kouluun, saavat kuulla siitä tai vähintään halveksuvia katseita peräänsä. Massapukeutuminen on sitä turvallisinta, silloin kukaan ei ainakaan sano pahasti, pistetään vain samat vaatteet päälle kuin kaverillakin, ja eikös sen Vero Modan hupparin täydy olla aika tyylikäs, kun kaikilla on sellainen?


Aluksikin pojat. Ne kundit, jotka viitsivät katsoa vähän tarkemmin pukeutumistaan ja esimerkiksi aamulla väkertävät lakalla ja geelillä hiuksensa hauskaan kampaukseen, saavat kuulla olevansa homoja ja fruittareita (ja omassa koulussani "fruittari" on jostain syystä pojille niitä pahimpia mahdollisia titteleitä). "Hintti" ei tarkoitakkaan henkilöä, joka on kiinnostunut samasta sukupuolesta, vaan poikaa, jolla on Lacostet jalassa. Huoh.


Miten me tytöt sitten? Pidämmekö enemmän Eetusta, joka on satsannut aamulla pukeutumiseen vähän kauemmin kuin 5 minuuttia vai Heikistä, jonka hiukset ovat vielä unisessa takussa ja päällä aina ne samat collegehousut ja paikallisen lätkäjoukkueen huppari? Itse tiedän todellakin vastauksen, mutta silti jostain kumman syystä kuulen myös tyttöjen homottelevan "Eetun" kaltaisia kundeja ja suorastaan arvostavan niitä "kunnon jätkiä", jotka ei vät välitä pukeutumisestaan, vaan keskittyvät olennaisimpiin asioihin. "Toihan on kuin joku tyttö, korvis ja kaikki", voin hyvin kuulla osan luokkalaisistani tytöistä sanovan näkiessään fruittarin. Onko huolellinen ja tyylikäs pukeutuminen vain tyttöjen hommaa?




Älä pukeudu näin kouluun! Sinua pidetään friikkinä inkkarityttönä!


Naispuoliset henkilöt ovatkin sitten luku aivan erikseen. Tyttö, joka pukee päälleen jotain muuta kuin paikallisesta Vero Modasta tai Seppälästä hankittua, on usein juuri se sama tyttö, jota katsotaan pitkin nenänvartta. Jostain kumman syystä koulussani tai edes kaveripiirissäni ei arvosteta erilaisten tai uusien vaatteiden/trendien kokeilemista, vaan ollaan heti arvostelemassa sitä onnetonta, joka pisti päälleen kirpputorilta hankitun hauskan hameen. Tyylikkäänä ja muodikkaana nähdään perusfarkut, hupparit ja t-paidat, joissa on printtikuvioita, tennarit... Juuri niitä vaatteita, joista on tullut hyvin massaa ja jotka saa helposti napattua mukaan kotikaupungin liikkeistä. Korkeavyötäröiset housut ja hameet? Tunikat? Over size villapaidat? Kaikki hauskat tyylit, joita itse voisin kokeilla, ovat koulussa "mustalla listalla". Se, joka pistää päälleen massasta poikkeavaa saa osakseen joko pilkallisia, halveksuvia tai sääliviä katseita (jälkimmäisiä lähinnä kavereilta, jotka supattelevat tunnin aikana kunpa Liisa olisi laittanut jotain normaalimpaa päälle).


En tietenkään itsekään pidä kaikkien ihmisten tyyleistä, vaikka ne olisivatkin erilaisia ja massasta poikkeavia. Arvostan kuitenkin sitä, että joku on löytänyt oman tyylinsä, oman juttunsa tai kokeilee jotain uutta - en tyrmää sitä heti, suoralta kädeltä. Kauheintahan juuri olisi se tilanne, joka lähestyy omassa koulussani - kaikilla on päällä se sama Vero Modan paita.


Oletko sinä huomannut koulussasi tällaista "erilaisten pukeutujien" halveksumista vai olenko vain itse kehittellyt vilkkaassa mielikuvituksessani tällaista teoriaa? Pukeudutko kouluun rohkeasti, oman tyylisi mukaisesti, vai onko turvallisin, massanmukaisin se paras?


PS. Tähän loppuun olisi sopinut niin mainiosti oma kuvani tämän päivän asusta, joka päällä talsin kouluun, mutta kamera ei suostu yhteistyöhön; akku oli loppunut juuri sopivasti perheeni uuden vuoden kuvailun jälkeen. Jäljelle jää siis ainoa, köyhä vaihtoehto: kuvailen hieman asuani. Eli, jalassa oli perusfarkut (valitettavasti en tällä hetkellä housupuolella omista kuin tuollaisia tavanomaisia), musta t-paita, jossa on korkea kaulus ja napitus niskassa, liila neuletakki, jossa 2/3 hihat + neuletakin kanssa samaa sävyä oleva ihana käsikoru (joululahja pikkuveljeltä!) ja hopea omenariipus. Kuulostipa tylsältä ja massalta kun sen kirjoitin, mutta tarkastellessani asua aamulla peilistä se näytti kivalta...



Kuvat: http://www.hel-looks.com/

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heii, koulupukeutuminen on ollut omalla postausaihelistallani iät ja ajat, mutta sait aikaiseksi tarttua aiheeseen ennen minua :)

Meillä koulussa pukeutuminen ei ole koskaan ollut mikään big deal. Kun aloin leikitellä vaatteilla joskus kasiluokalla ihmeellisellä lökäpöksytyylilläni, niin otin kaikki oudoksuvat katseet kohteliaisuutena, vaikkei niitä varmaan kohteliaisuuksiksi kovin usein tarkoitettu :D Lukiossa persoonallisia pukeutujia on jo enemmän, mutta massa se täältäkin löytyy: pillit, neule, saappaat ja usein vyötärövyö. Lukiossa ei kyllä edes katsota vinoon toisinpukeutujavähemmistöä, jokaisen oma asiahan se on että mitä päälleen kiskoo (t. nimim. jättivillapaidassa ja punaisissa kumppareissa kouluun!)

Pukeudu vain rohkeasti juuri niin, kuin itse haluat. Katseet saa kuitata olankohautuksella, eihän se nyt muita liikuta, miten juuri sinä pukeudut. Ja onnea uudelle blogille! :)

ann kirjoitti...

ia: niinhän se on, kun vain jaksaa pukeutua omalla tavallaan, kyllä ne muut siihen joskus tottuu tai ainakaan eivät jaksa luoda niitä "omg, mitkä vaatteet"-katseita... (:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksti, pitkästä aikaa blogimaailmassa sellainen jonka luin mielekiinnolla loppuun asti :)

Tuo pukeutumisongelma onneksi helpottaa sitten kun porukka jakaantuu yläasteelta/lukiosta omiin kouluihinsa. Meillä oli yläasteella ihan uskomatonta se kyyläys kun käytin ainoana hameita ja mustaa nahkatakkia, se tosin vain sisuunnutti minut jatkamaan omia polkujani ja puolestani muut saivat massateineillä ihan rauhassa ;) Ymmärrän kyllä niitäkin jotka eivät jaksa sitä jatkuvaa itsensä puolustamista, toiminta voi olla melkoisen julmaa yläasteella ja on todellakin helpompaa pukeutua farkut+huppariin.

Sitten korkeakoulussa/töissä sainkin vapaasti näyttää miltä halusin ja ketään ei enää kiinnostanut, korkeintaan positiivista palautetta sain. Joten älä huoli, kyllä se joskus helpottaa :D

ann kirjoitti...

nelliina: kiva, jos tykkäsit postauksestani, itseäni kun vähän jännitti tuliko tekstistä liian sekava...

ja kiitokset tsemppauksesta, ihanan positiivista väkeä täällä liikkeellä ! (:

Riikka Aaltonen kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen teksti!
En ole koskaan tullut miettineeksi, että koulussa käynti voisi joskus rajoittaa ihmisen pukeutumista, mutta varmasti joissakin kouluissa asian laita on näin.

Minä en peruskouluaikoinani välittänyt tippaakaan niistä oudoksuvista katseista, vaan pidin juurikin niitä kirpputorihameita, saappaita ja villatakkeja.
Yläasteen jälkeen siirryin ilmaisutaidon lukioon, jonka käytävillä kulki jos jonkinnäköistä goottia, hippiä, fiftaria ja punkkaria, eikä kenenkään erikoisuuteen kiinnitetty huomiota kuin ainoastaan hyvässä mielessä.

Nykyisin vedän päälleni luennoille ihan sitä, mitä huvittaa. Korkeavyötäröisistä farkkushortseista 1960-luvun juhlamekkoihin.
Olen sitä mieltä, että jos kantaa vaatetuksensa rohkeasti ja viihtyy siinä, ei kanssaihmisiltäänkään saa kuin positiivista palautetta. :)

P.S. Kai olet huomannut, että tuon uusimman merkintäsi Hel-looks-tytöllä on blogi?
(http://coolcupcake.blogspot.com/)
Käy ihmeessä kurkkaamassa, kun kerran tykkäät hänen tyylistään. :)